Piraatit ovat iso ongelma sekä maailman merillä että maailman verkossa. Keskustelu piratimista käy kuumana, ja juopa on syvä sukupolvien välillä. Ehkäpä nettisukupolvetkin pian ymmärtävät, että tiedon kerääminen ja jalostaminen korkeatasoiseksi julkaisuksi on kallista.

Ilmaiset mediasisällöt verkossa ovat saaneet monet julkaisijat ajattelemaan, että verkossa ei voi laittaa maksua tiedolle. Kuitenkin arvokasta tietoa myydään jo nyt verkon kautta yhä enemmän. Julkaisijoiden pitäisi miettiä miten verkkojulkaisusta otetaan kohtuullinen hinta. Tiedon tuotanto- ja jakelukustannus on katettava jollakin lailla.

Uusia uria aukoo Teatterikorkeakoulu, joka on julkaissut verkkokirjan Aasian tanssista ja teatterista. Laaja ja runsaasti kuvitettu verkkokirja sisältää kahdentoista maan esittelyt. Materiaalin laajuus vastaa yli 1000-sivuista kirjaa. Tekstiä elävöittää noin 1200 valokuvaa ja yli 30 videota. Kirjaan myydään 1–3 vuoden lukuoikeuksia.

Julkinen rahoitus tullee vähenemään lähivuosina. Helposti mieleen tuleva säästökohde on painettujen julkaisujen vähentäminen. Julkaisuja siirretään pelkästään verkkoon, tai niistä luovutaan kokonaan. Toivottavasti tässä ei lopulta tehdä hallaa tiedonvälitykselle. Kun lukijalle ei enää lähetetä painettua julkaisua, on suuri vaara, että hän ei mene julkaisun sivulle verkossakaan.

Verkossa lukeminen on hitaampaa kuin paperilta, ja niinpä lukija ehkä lukee julkaisusta verkossa entistä vähemmän. Saavutetaanko viestinnälliset tavoitteet? Ainakin on syytä mitata verkkojulkaisun käyttöä. Ettei käy niin, että piraatti vei lukijan.